Lellityt pennut.

Puhun heti ekana asiasta, mistä varmasti monet bloggaajat on puhunu, mutta tää asia on koko ajan pinnalla ja mulla asiaan vahva kanta. En tajuu lapsia, jotka saavat tyyliin heti kaiken mitä pyytävät ja jos eivät meinaa saada niin kinuavat ja pillittävät kunnes saavat tahtonsa läpi.
 Tiedän esimerkiksi lapsia jotka ovat saaneet ensipuhelimekseen iPhonen tai jonku muun kalliin älypuhelimen. Pelkkä ajatuskin tuntuu niin hassulta, koska sillon kun itse sain ekan puhelimen niin se oli joku 50 euron nokian palikkapuhelin, jolla pystyi soittamaan ja tekstaamaan + erikoisominaisuutena oli matopeli jota tuli ihan mukavasti hakattua silloin.

 Mihin ne edes tarvii niin hienoja puhelimia..? Eikö tarkoituksena olis pystyä soittaa vanhemmille ja vanhemmilla saada lapseen yhteyttä? Leluissa ja muissa tavaroissa pätee sama. Jos siellä kaupan hyllyllä näkyy kiva nalle, niin koko kauppa raikaa sen pennun huutoa, kunnes äiti/ isä suostuu ostamaan sen. Lapsille täytyy opettaa, ettei elämässä saa aina kaikkea mitä halutaan.

Sitten se, että jo nelosella pyöritään kylillä kello kymmeneen asti, ja vanhemmat ei välitä paskaakaan. Ite ku olin sen ikänen, niin hypin hyppynarulla takapihalla ja ei tullu mieleenkään mennä hengaamaan kylille ja polttamaan röökiä. Tästä aiheesta keksis vaikka kuin paljon juttua, mutta nyt ei tuu mieleen.

Hyvä tulevaisuus on näille ainakin taattu.. (huomatkaa sarkasmini)

Olen puhunut.